Siirry pääsisältöön

Määritelmiä

☉ Hyljeksitty tieto

Kaikki ne länsimaisen kulttuurin perinteet, ajatukset ja käytänteet, jotka valistuksen ajan älymystö hylkäsi väärinä tai tolkuttomina.
Hanegraaff, Wouter J., Esotericism in Western Culture — Counter-Normativity and Rejected Knowledge, 2025

Mystiikka

Mystiikka on uskonnollisen kokemuksen syventämiseen erikoistunut ajattelu- ja toimintatapa. Siihen kuuluu uskonnollisen kokemuksen työstäminen intensiiviseksi suhteeksi peritodellisuuden kanssa. Kyseessä on siis uskonnon intensiivisempi muoto, joka on kuitenkin emouskonnon kannalta hyväksyttävää. Monissa uskonnoissa mystiikka on luonteeltaan myös esoteerista ja rajoittuu siksi pikemminkin harvojen kuin suurten joukkojen pariin.
Ariel, David S., The Mystic Quest — An Introduction to Jewish Mysticism, 1988

Normatiivisuuden vastaisuus

Ohjelma, jonka tarkoituksena on osoittaa, että tavallisesti normaaliksi kokemamme saattaa sittenkin olla heijastumaa piilonormista, johon tulisi suhtautua kriittisesti eikä pitää itsestään selvänä.
Hanegraaff, Wouter J., Esotericism in Western Culture — Counter-Normativity and Rejected Knowledge, 2025

Prīscus a um

aikaisempi, entinen; — vanha, muinainen, vanhanaikainen.
Linkomies, Edwin, Latinalais-suomalainen sanakirja, 1981

Teosofia

Poikkeuksellisen illuminaation —siis ei ilmoituksen— kautta saatu välitön tieto Jumalasta. Varsinkin syvällinen ymmärrys Jumalan ajatustoiminnasta sekä Jumalan ominaisuuksien välisistä suhteista.
Webster's Dictionary, 1875

Uskonto

Yksilöiden ja ryhmien vakava, sosiaalinen asennoituminen siihen mahtiin ja niihin mahteihin, joiden he viime kädessä uskovat säätelevän heidän pyrkimyksiään ja kohtaloitaan.
Pratt, James Bissett, The Religious Consciousness. A Psychological Study, 1920

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Esoterismi länsimaisessa kulttuurissa — normatiivi­suu­den vastaisuus ja hyljeksitty tieto

⨁ Otsikko on käännös keväällä 2025 ilmestyneen teoksen nimestä Esotericism in Western Culture — Counter-Normativity and Rejected Knowledge . Se on Amsterdamin yliopiston professori Wouter Hanegraaffin uusiksi kirjoittama ja laajennettu laitos vuoden 2013 teoksesta Western Esotericism: A Guide for the Perplexed , jonka tekijä nyt julistaa vanhentuneeksi. En ole vuoden 2013 laitosta lukenut, joten en osaa sanoa olisiko se saanut minussa aikaan samanlaisia väristyksiä — mutta tätä uutukaista en saanut laskettua käsistäni. Minua vuotta vanhempi kirjoittaja on kiistatta hengenheimolaiseni ja professorina auktoriteetti, johon voin tukeutua. Esoterismi ≈ hyljeksitty tieto Määriteltyään ensimmäisessä luvussa esoterismin Hanegraaff tiivistää toiseen lukuun hyljeksityn tiedon historian. Hän tuntee kentän luonnollisestikin huomattavasti laajemmin kuin minä, mutta niissäkin aiheissa, jotka väitän tuntevani hyvin, hänen käsittelynsä sai minut huudahtamaan: "Juuri niin! Tuolla tavalla min...

Teosofia — teoriaa vai käytäntöä?
Luento Teosofisella seuralla 10.8.2025 klo 14:00

⦶ Olen mieltänyt esoterian pääsääntöisesti kirjallisuuden lajiksi, joka reflektoi itseään. Hyvänä esimerkkinä toimikoon juuri nyt lukemisen alla oleva Heinrich Cornelius Agrippan De occulta philosophia libri tres . Toki olen harjoittanut rukoilua, mietiskelyä, suitsukkeiden valmistamista sekä seremonioita yms., mutta valtaosa ajasta ja energiasta on kulunut kirjojen parissa. Siksipä kiinnostukseni heräsi, kun näin Teosofisen seuran luennon aiheen — olinhan ollut siinä käsityksessä, että 1800-luvun jälkeiset intialaisiin oppeihin tukeutuvat teosofit välttelevät kaikenlaisia käytänteitä ja pitävät niitä jopa vaarallisina. Päätin siis mennä kuuntelemaan luentoa, vaikka oma esoteerisen kiinnostukseni itäraja onkin Persia. Saattoihan olla niin, että minua vuosikymmeniä hallinnut käsitys olikin väärä. Luento alkoi lupauksella käsitellä sitä, miten Teosofisen seuran kolme ohjelmakohtaa ohjaavat jäseniensä toimintaa. Kun tilaisuutta oli kulunut puoli tuntia, ei yhtäkään konkreettista es...

Sielun nousu ja pelastus

⛤ Jamblikhos pitää ihmisen sielua todellisuuden valtaisassa kokonaisuudessa mitättömänä olentona, sillä se ei kykene saavuttamaan minkäänlaista pysyvää yhteyttä miellettävään (νοητός) maailmaan. Sielu tarvitsee jumalten apua —ts. armoa— pystyäkseen mitenkään toimimaan millään merkityksellisellä tavalla. Vaikka sielu on olemukseltaan (οὐσία) rikkinäinen, se voi kuitenkin jonkin verran vaikuttaa asioihin toiminnallaan. Jamblikhoksen mukaan sielun osana on yhteistyö jumalien kanssa. Sitä tekninen termi θεουργία —sielun «jumalallinen työ» tai «jumalien työ» sielun kautta— tarkoittaa. Työn ilmenemismuotoja ovat rukoileminen, uhraaminen, ennustaminen yms. — ts. kaikki se, mitä vastaan Porfyrios hyökkää kirjeessään Anebolle. Rituaalit ovat tärkeämpiä kuin filosofinen askeesi tai diskursiivinen ajattelu. On totta, että Jamblikhos alleviivaa uskonnon harjoittajan hyveellisyyttä ja henkilökohtaista pyhyyttä, jotta tämä olisi sopiva välikappale jumalista lähtevälle virtaukselle. Jamblikhos ku...