Prisca Theosophia

☩ ἀλλὰ λαλοῦμεν θεοῦ σοφίαν ἐν μυστηρίῳ τὴν ἀποκεκρυμμένην, ἣν προώρισεν ὁ θεὸς πρὸ τῶν αἰώνων εἰς δόξαν ἡμῶν Me julistamme Jumalan salaista, kätkettyä viisautta, jonka hän jo ennen aikojen alkua on määrännyt meidän kirkkaudeksemme. 1. Kor. 2:7

⛤ Jamblikhos pitää ihmisen sielua todellisuuden valtaisassa kokonaisuudessa mitättömänä olentona, sillä se ei kykene saavuttamaan minkäänlaista pysyvää yhteyttä miellettävään (νοητός) maailmaan. Sielu tarvitsee jumalten apua —ts. armoa— pystyäkseen mitenkään toimimaan millään merkityksellisellä tavalla. Vaikka sielu on olemukseltaan (οὐσία) rikkinäinen, se voi kuitenkin jonkin verran vaikuttaa asioihin toiminnallaan. Jamblikhoksen mukaan sielun osana on yhteistyö jumalien kanssa. Sitä tekninen termi θεουργία —sielun «jumalallinen työ» tai «jumalien työ» sielun kautta— tarkoittaa. Työn ilmenemismuotoja ovat rukoileminen, uhraaminen, ennustaminen yms. — ts. kaikki se, mitä vastaan Porfyrios hyökkää kirjeessään Anebolle. Rituaalit ovat tärkeämpiä kuin filosofinen askeesi tai diskursiivinen ajattelu. On totta, että Jamblikhos alleviivaa uskonnon harjoittajan hyveellisyyttä ja henkilökohtaista pyhyyttä, jotta tämä olisi sopiva välikappale jumalista lähtevälle virtaukselle. Jamblikhos ku...

⨂ Merkittävän adeptin lienee pakko salata valtaosa syvähenkisestä elämästään, jotta ei tulisi paljastaneeksi sitä suruttomille ja asiasta piittaamattomille. Mutta hän murehtii eikä iloitse tästä hiljaisuudesta, sillä hän koettaa aina löytää keinoja, joilla ammentaa sielunsa puhtainta substanssia muiden sielujen tyhjyyden täytteeksi. Hänestä on parempi, että hänen oma sielunsa riutuu tai jatkaa maallista vaellustaan, kuin se, että toisten sielut jäisivät vaille minkäänlaista tarmoa tai rauhaa. Adepti on mielestään lähetetty muiden pariin murtamaan muurit, jotka erottavat heidät niin toisistaan kuin elämän lähteestäkin — ei rakentamaan uusia muureja. Ollessaan toisten seurassa adeptin mieleen muistuu vanha maaginen kuva pelikaanista, joka syöttää pienokaisiaan sydänverellään. Ja kun uhraus on saatu päätökseensä ja hän menee menojaan kohti lopullista adeptiutta, hän kulkee ypöyksin, sillä ihminen saavuttaa korkeimman viisauden kuoleman kaltaisessa yksinäisyydessä. Ei mikään "ryhmä...

⦶ Olen mieltänyt esoterian pääsääntöisesti kirjallisuuden lajiksi, joka reflektoi itseään. Hyvänä esimerkkinä toimikoon juuri nyt lukemisen alla oleva Heinrich Cornelius Agrippan De occulta philosophia libri tres . Toki olen harjoittanut rukoilua, mietiskelyä, suitsukkeiden valmistamista sekä seremonioita yms., mutta valtaosa ajasta ja energiasta on kulunut kirjojen parissa. Siksipä kiinnostukseni heräsi, kun näin Teosofisen seuran luennon aiheen — olinhan ollut siinä käsityksessä, että 1800-luvun jälkeiset intialaisiin oppeihin tukeutuvat teosofit välttelevät kaikenlaisia käytänteitä ja pitävät niitä jopa vaarallisina. Päätin siis mennä kuuntelemaan luentoa, vaikka oma esoteerisen kiinnostukseni itäraja onkin Persia. Saattoihan olla niin, että minua vuosikymmeniä hallinnut käsitys olikin väärä. Luento alkoi lupauksella käsitellä sitä, miten Teosofisen seuran kolme ohjelmakohtaa ohjaavat jäseniensä toimintaa. Kun tilaisuutta oli kulunut puoli tuntia, ei yhtäkään konkreettista es...

⨁ Otsikko on käännös keväällä 2025 ilmestyneen teoksen nimestä Esotericism in Western Culture — Counter-Normativity and Rejected Knowledge . Se on Amsterdamin yliopiston professori Wouter Hanegraaffin uusiksi kirjoittama ja laajennettu laitos vuoden 2013 teoksesta Western Esotericism: A Guide for the Perplexed , jonka tekijä nyt julistaa vanhentuneeksi. En ole vuoden 2013 laitosta lukenut, joten en osaa sanoa olisiko se saanut minussa aikaan samanlaisia väristyksiä — mutta tätä uutukaista en saanut laskettua käsistäni. Minua vuotta vanhempi kirjoittaja on kiistatta hengenheimolaiseni ja professorina auktoriteetti, johon voin tukeutua. Esoterismi ≈ hyljeksitty tieto Määriteltyään ensimmäisessä luvussa esoterismin Hanegraaff tiivistää toiseen lukuun hyljeksityn tiedon historian. Hän tuntee kentän luonnollisestikin huomattavasti laajemmin kuin minä, mutta niissäkin aiheissa, jotka väitän tuntevani hyvin, hänen käsittelynsä sai minut huudahtamaan: "Juuri niin! Tuolla tavalla min...

✡ On mielenkiintoista huomata, että melkein kaikki, mitä kriittisesti suuntautuneet juutalaiset rationalistit ovat sanoneet Zoharin kirjoittajasta, Mooses Leonilaisesta, ovat samanhenkiset kristityt kirjoittajat sanoneet lähes sanasta sanaan siitä merkittävästä bysanttilaisesta mystikosta, joka omaksui Apostolien teoista 17:34 nimen Dionysios Areopagita ja joka kirjoitti 500-luvun taitteessa. Itse asiassa tekstien välinen yhtäläisyys ylittää Leonilaisen ja Areopagitan nerouden ja luonteen asettamat rajat. Kristillisen ja juutalaisen mystiikan historioissahan heidän asemansa on hämmästyttävän samanlainen. Scholem, Gershom, Major Trends in Jewish Mysticism, New York NY, Schocken Books, 1974