Siirry pääsisältöön

Teosofia — teoriaa vai käytäntöä?
Luento Teosofisella seuralla 10.8.2025 klo 14:00

⦶ Olen mieltänyt esoterian pääsääntöisesti kirjallisuuden lajiksi, joka reflektoi itseään. Hyvänä esimerkkinä toimikoon juuri nyt lukemisen alla oleva Heinrich Cornelius Agrippan De occulta philosophia libri tres. Toki olen harjoittanut rukoilua, mietiskelyä, suitsukkeiden valmistamista sekä seremonioita yms., mutta valtaosa ajasta ja energiasta on kulunut kirjojen parissa.

Siksipä kiinnostukseni heräsi, kun näin Teosofisen seuran luennon aiheen — olinhan ollut siinä käsityksessä, että 1800-luvun jälkeiset intialaisiin oppeihin tukeutuvat teosofit välttelevät kaikenlaisia käytänteitä ja pitävät niitä jopa vaarallisina.

Päätin siis mennä kuuntelemaan luentoa, vaikka oma esoteerisen kiinnostukseni itäraja onkin Persia. Saattoihan olla niin, että minua vuosikymmeniä hallinnut käsitys olikin väärä.

Luento alkoi lupauksella käsitellä sitä, miten Teosofisen seuran kolme ohjelmakohtaa ohjaavat jäseniensä toimintaa. Kun tilaisuutta oli kulunut puoli tuntia, ei yhtäkään konkreettista esimerkkiä ihmisen pelastavista tai häntä jalostavista käytänteistä ollut tullut esille. Ei edes veganismia.

Tilaisuuden loppupuolella mainittiin mietiskely, mutta sekin alisteisena harjoittajansa siveelliselle tasolle, eikä siksi kvalifioitunut kolmen ohjelmakohdan ohjauksen piiriin.

Aivan lopussa pohdiskeltiin ihmisen toiminnan vaikutusta hänen karmaansa ja sitä, miten pitäisi toimia, jotta karma kääntyisi suotuisaksi. Mutta siihenkään kohtaan ei löytynyt ohjenuoraa. Kaiken eettisyyden hehkuttamisen keskelläkään ei osattu nimetä yhtäkään toimintatapaa, käytännettä tai edes käskyjen sarjaa, joka kirkastaisi eron oikean ja väärän välillä.

Minun käsitykseni 1800-luvun jälkeisen teosofian "toiminnallisesta" puolesta pysyi ennallaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Esoterismi länsimaisessa kulttuurissa — normatiivi­suu­den vastaisuus ja hyljeksitty tieto

⨁ Otsikko on käännös keväällä 2025 ilmestyneen teoksen nimestä Esotericism in Western Culture — Counter-Normativity and Rejected Knowledge . Se on Amsterdamin yliopiston professori Wouter Hanegraaffin uusiksi kirjoittama ja laajennettu laitos vuoden 2013 teoksesta Western Esotericism: A Guide for the Perplexed , jonka tekijä nyt julistaa vanhentuneeksi. En ole vuoden 2013 laitosta lukenut, joten en osaa sanoa olisiko se saanut minussa aikaan samanlaisia väristyksiä — mutta tätä uutukaista en saanut laskettua käsistäni. Minua vuotta vanhempi kirjoittaja on kiistatta hengenheimolaiseni ja professorina auktoriteetti, johon voin tukeutua. Esoterismi ≈ hyljeksitty tieto Määriteltyään ensimmäisessä luvussa esoterismin Hanegraaff tiivistää toiseen lukuun hyljeksityn tiedon historian. Hän tuntee kentän luonnollisestikin huomattavasti laajemmin kuin minä, mutta niissäkin aiheissa, jotka väitän tuntevani hyvin, hänen käsittelynsä sai minut huudahtamaan: "Juuri niin! Tuolla tavalla min...

Lähtökohta

⟠ Ἀλλ' οὔτ' ἀπολέσθαι τὰ κακὰ δυνατόν, ὦ Θεόδωρε ‑ ὑπεναντίον γάρ τι τῷ ἀγαθῷ ἀεὶ εἶναι ἀνάγκη ‑ οὔτ' ἐν θεοῖς αὐτὰ ἱδρῦσθαι, τὴν δὲ θνητὴν φύσιν καὶ τόνδε τὸν τόπον περιπολεῖ ἐξ ἀνάγκης. διὸ καὶ πειρᾶσθαι χρὴ ἐνθένδε [b] ἐκεῖσε φεύγειν ὅτι τάχιστα. φυγὴ δὲ ὁμοίωσις θεῷ κατὰ τὸ δυνατόν· ὁμοίωσις δὲ δίκαιον καὶ ὅσιον μετὰ φρονήσεως γενέσθαι. Voi Theodoros, ei pahaa voi saada häviämään. Hyvälle täytyy aina olla olemassa jokin vastakohta. Se ei voi asustaa jumalien joukossa, joten sen on pakko oleilla ihmisluonnossa ja täällä maailmassa. Siksi täytyy yrittää paeta [b] täältä sinne niin pian kuin suinkin. Pakeneminen taas on kehittymistä mahdollisimman suuressa määrin jumalan kaltaiseksi, ja jumalan kaltaiseksi tuleminen on tulemista oikeamieliseksi ja hurskaaksi ja järjen mukaiseksi. Platon, Tht. 176a6–b3. Καὶ οὗτος θεῶν καὶ ἀνθρώπων θείων καὶ εὐδαιμόνων βίος, ἀπαλλαγὴ τῶν ἄλλων τῶν τῇδε, βίος ἀνήδονος τῶν τῇδε, φυγὴ μόνου πρὸς μόνον. καί – ja ; οὗτος αὕτη τοῦτο – t...

Historia toistaa itseään

✡ On mielenkiintoista huomata, että melkein kaikki, mitä kriittisesti suuntautuneet juutalaiset rationalistit ovat sanoneet Zoharin kirjoittajasta, Mooses Leonilaisesta, ovat samanhenkiset kristityt kirjoittajat sanoneet lähes sanasta sanaan siitä merkittävästä bysanttilaisesta mystikosta, joka omaksui Apostolien teoista 17:34 nimen Dionysios Areopagita ja joka kirjoitti 500-luvun taitteessa. Itse asiassa tekstien välinen yhtäläisyys ylittää Leonilaisen ja Areopagitan nerouden ja luonteen asettamat rajat. Kristillisen ja juutalaisen mystiikan historioissahan heidän asemansa on hämmästyttävän samanlainen. Scholem, Gershom, Major Trends in Jewish Mysticism, New York NY, Schocken Books, 1974