Mistä on kysymys?
Esoteriikka, mystiikka ja teosofia ovat kirjallisuuden lajeja, jotka muun kirjallisuuden —kuten filosofian tai kertovan kirjallisuuden— tavoin reflektoivat itse itseään ja toisiaan.
Prisca Theosophia -sivuilla siteeraan ja pohdiskelen lukemaani sekä kommentoin asiasisällön puolesta sopivaksi katsomiani tapahtumia ja ilmiöitä.
Kuinka päädyin tähän?
Vaikka valtaosa erilaisiin haastatteluohjelmiin uskaltautuvista uushenkisyyden edustajista kertoo oman kipinänsä syttyneen yliluonnollisista kokemuksista tai jonkin elämänvaiheen vaikeuksien voittamisesta, uskallan väittää, että lähes kaikki ovat törmänneet aiheeseen ensin fiktion muodossa. Näin on minunkin tapauksessani. Vuosina 1976–78 julkaistiin Non Stop -lehdessä Corto Maltesea. Sarjakuvassa on selvä okkultistinen pohjaväre, minkä on täytynyt vaikuttaa minuun voimakkaasti. 70-luvun loppupuolella muistan lukeneeni myös Herman Hesseä.
Myöskään koulun vaikutusta ei tule sivuuttaa. Vuonna 1978 kiinnostukseni kohteita ohjasikin lukion uskontotiedon oppikirja, Juha ja Elina Pentikäisen Aikamme uskontotieto. Lainasin ensin kaupunginkirjastosta kaiken hindulaisuutta sitten buddhalaisuutta koskevan materiaalin. Sen jälkeen tulivat taolaisuus ja zen. Siis samassa järjestyksessä kuin ne on esitelty Pentikäisten oppikirjassakin.
Kaunokirjallisuudesta on lyhyt loikka muunlaiseen mielikuvituksen tuottamaan kirjallisuuteen. Käsiini päätyi vuonna 1980 Simon-nimimerkkiä käyttäneen Peter Levendan kirjoittama kirja nimeltä Necronomicon¹. Se oli olevinaan pahamaineinen loitsukirja, josta kauhukirjailija Howard P. Lovecraft novelleissaan kertoo. Teoksen vaikutus nuoreen mieheen tuntuu jälkeenpäin hieman kiusalliselta, olihan se kieli poskella kirjoitettu².
Mutta se johdatti minut tutkimaan mm. Lähi-idän mytologioita ja kieliä. Eipä aikaakan kun jo opiskelin qabbalaa. Käänteen tekevänä teoksena toimi Gershom Scholemin Major Trends in Jewish Mysticism. Oman niteeni ostin Era Novasta, joten sen on täytynyt olla vuonna 1983.
Samana vuonna kahlasin läpi Sir James Frazerin The Golden Bough -lyhennelmän ja tapasin ensimmäisillä Hengen ja tiedon -messuilla ainoan jotakin länsimaista esoteerista perinnettä edustavan näytteilleasettajan³.
Kesinä 84–88 interrailasin ahkerasti ja kävin jokaisella kerralla Brittein saarilla tapaamassa Marian Greeniä⁴ sekä Olivia ja Lawrence Durdin-Robertsonia⁵. Vuonna -84 tapasin myös Janet ja Steward Farrarin.
© ḤazaˀelPäivitetty
¹ Teos on Avon Books kustannusyhtiön 1980 julkaisema mutta sen tekijänoikeus on vuodelta 1977 Schlangekraft Inc:llä. Oy:n nimi on peräisin Robert Anton Wilsonin ja Robert Shean 70-luvun puolivälissä kirjoittaman Illuminatus!-trilogian motosta «Ewige Blumenkraft und ewige Schlangenkraft». Kirjaa on luonnehdittu saduksi vainoharhaisille. Se käsittelee kieli poskella okkultismia ja magiaa, historiaa, Yhdysvaltain poliittista ilmapiiriä 60-luvulla, salaseuroja, Howard P. Lovecraftin ja Aleister Crowleyn ajatuksia ja salaliittoteorioita. Teoksen mukaan kaikki salaliittoteoriat ovat totta ja niiden takana on vapaamuurarityyppisiä, okkultismia ja magiaa harjoittavia järjestöjä. Nämä järjestöt ovat kuitenkin vain ulkoavaruudesta käsin ohjatun salaliiton sätkynukkeja. Kirja osoittaa sarkasmin keinoin sen tosiasian, ettei mitään katkeamattomia maagisia perinteitä tai kouluja antiikin (saati sitten Atlantiksen) ajoista meidän päiviimme ole olemassakaan — ja että koko ajatus on tolkuton. Simon on puolestaan sekä yksi trilogian keskeisistä hahmoista että eräässä Lovecraftin novellissa esiintyvä hahmo.
² Minulle on sittemmin valjennut, että kirjan perusajatus —Howard P. Lovecraftin ja Aleister Crowleyn maailmankuvien yhditäminen toisiinsa— on peräisin Crowleyn sihteerinä toimineen Kenneth Grantin aivoituksista.
³ Hengen ja tiedon ja Minä olen -messuilla käyvän voi ehkä olla vaikea tuota uskoa, mutta on pidettävä mielessä, että H&T-messujen järjestelykokoukset pidettiin 80-luvun alussa Teosofisen seuran tiloissa ja että parien ensimmäisten messujen näytteilleasettelijat edustivat pääasiassa teosofian eri suuntauksia.
⁴ Vuonna 1944 syntynyt brittikirjailija, joka on kirjoittanut yli 20 magiaa, noituutta ja länsimaisia mysteerejä käsittelevää teosta. Hän toimittaa myös vuodesta -70 lähtien ilmestynyttä Quest-lehteä.
⁵ Robert Gravesin serkut jotka perustivat Fellowship of Isiksen vuonna 1976 ja sisustivat Irlannissa sijaitsevan perintölinnansa Huntington castlen kellarin Isiksen temppeliksi.
Kommentit
Lähetä kommentti