Siirry pääsisältöön

Sielun nousu ja pelastus

⛤ Jamblikhos pitää ihmisen sielua todellisuuden valtaisassa kokonaisuudessa mitättömänä olentona, sillä se ei kykene saavuttamaan minkäänlaista pysyvää yhteyttä miellettävään (νοητός) maailmaan. Sielu tarvitsee jumalten apua —ts. armoa— pystyäkseen mitenkään toimimaan millään merkityksellisellä tavalla. Vaikka sielu on olemukseltaan (οὐσία) rikkinäinen, se voi kuitenkin jonkin verran vaikuttaa asioihin toiminnallaan. Jamblikhoksen mukaan sielun osana on yhteistyö jumalien kanssa. Sitä tekninen termi θεουργία —sielun «jumalallinen työ» tai «jumalien työ» sielun kautta— tarkoittaa. Työn ilmenemismuotoja ovat rukoileminen, uhraaminen, ennustaminen yms. — ts. kaikki se, mitä vastaan Porfyrios hyökkää kirjeessään Anebolle. Rituaalit ovat tärkeämpiä kuin filosofinen askeesi tai diskursiivinen ajattelu.

On totta, että Jamblikhos alleviivaa uskonnon harjoittajan hyveellisyyttä ja henkilökohtaista pyhyyttä, jotta tämä olisi sopiva välikappale jumalista lähtevälle virtaukselle. Jamblikhos kuitenkin painottaa voimakkaasti, että koko prosessin avain on jumalien käsissä — inhimilliset, keinotekoiset tai luonnolliset tekijät hän sivuuttaa tai antaa niille korkeintaan apuroolin. Hän järkähtämättömästi pitää kiinni siitä, ettei ihminen voi pusertaa korkeammista olennoista mitään, sillä ne ovat luonteeltaan turtia (ἀπαθής) — kaiken vaikutuksen ulottumattomissa.

Stanford Encyclopedia of Philosophy
Adrien Lecerf: Iamblichus

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Esoterismi länsimaisessa kulttuurissa — normatiivi­suu­den vastaisuus ja hyljeksitty tieto

⨁ Otsikko on käännös keväällä 2025 ilmestyneen teoksen nimestä Esotericism in Western Culture — Counter-Normativity and Rejected Knowledge . Se on Amsterdamin yliopiston professori Wouter Hanegraaffin uusiksi kirjoittama ja laajennettu laitos vuoden 2013 teoksesta Western Esotericism: A Guide for the Perplexed , jonka tekijä nyt julistaa vanhentuneeksi. En ole vuoden 2013 laitosta lukenut, joten en osaa sanoa olisiko se saanut minussa aikaan samanlaisia väristyksiä — mutta tätä uutukaista en saanut laskettua käsistäni. Minua vuotta vanhempi kirjoittaja on kiistatta hengenheimolaiseni ja professorina auktoriteetti, johon voin tukeutua. Esoterismi ≈ hyljeksitty tieto Määriteltyään ensimmäisessä luvussa esoterismin Hanegraaff tiivistää toiseen lukuun hyljeksityn tiedon historian. Hän tuntee kentän luonnollisestikin huomattavasti laajemmin kuin minä, mutta niissäkin aiheissa, jotka väitän tuntevani hyvin, hänen käsittelynsä sai minut huudahtamaan: "Juuri niin! Tuolla tavalla min...

Lähtökohta

⟠ Ἀλλ' οὔτ' ἀπολέσθαι τὰ κακὰ δυνατόν, ὦ Θεόδωρε ‑ ὑπεναντίον γάρ τι τῷ ἀγαθῷ ἀεὶ εἶναι ἀνάγκη ‑ οὔτ' ἐν θεοῖς αὐτὰ ἱδρῦσθαι, τὴν δὲ θνητὴν φύσιν καὶ τόνδε τὸν τόπον περιπολεῖ ἐξ ἀνάγκης. διὸ καὶ πειρᾶσθαι χρὴ ἐνθένδε [b] ἐκεῖσε φεύγειν ὅτι τάχιστα. φυγὴ δὲ ὁμοίωσις θεῷ κατὰ τὸ δυνατόν· ὁμοίωσις δὲ δίκαιον καὶ ὅσιον μετὰ φρονήσεως γενέσθαι. Voi Theodoros, ei pahaa voi saada häviämään. Hyvälle täytyy aina olla olemassa jokin vastakohta. Se ei voi asustaa jumalien joukossa, joten sen on pakko oleilla ihmisluonnossa ja täällä maailmassa. Siksi täytyy yrittää paeta [b] täältä sinne niin pian kuin suinkin. Pakeneminen taas on kehittymistä mahdollisimman suuressa määrin jumalan kaltaiseksi, ja jumalan kaltaiseksi tuleminen on tulemista oikeamieliseksi ja hurskaaksi ja järjen mukaiseksi. Platon, Tht. 176a6–b3. Καὶ οὗτος θεῶν καὶ ἀνθρώπων θείων καὶ εὐδαιμόνων βίος, ἀπαλλαγὴ τῶν ἄλλων τῶν τῇδε, βίος ἀνήδονος τῶν τῇδε, φυγὴ μόνου πρὸς μόνον. καί – ja ; οὗτος αὕτη τοῦτο – t...

Historia toistaa itseään

✡ On mielenkiintoista huomata, että melkein kaikki, mitä kriittisesti suuntautuneet juutalaiset rationalistit ovat sanoneet Zoharin kirjoittajasta, Mooses Leonilaisesta, ovat samanhenkiset kristityt kirjoittajat sanoneet lähes sanasta sanaan siitä merkittävästä bysanttilaisesta mystikosta, joka omaksui Apostolien teoista 17:34 nimen Dionysios Areopagita ja joka kirjoitti 500-luvun taitteessa. Itse asiassa tekstien välinen yhtäläisyys ylittää Leonilaisen ja Areopagitan nerouden ja luonteen asettamat rajat. Kristillisen ja juutalaisen mystiikan historioissahan heidän asemansa on hämmästyttävän samanlainen. Scholem, Gershom, Major Trends in Jewish Mysticism, New York NY, Schocken Books, 1974